os/textandloc/charconvfw/charconvplugins/test/data/swedish.txt
author sl@SLION-WIN7.fritz.box
Fri, 15 Jun 2012 03:10:57 +0200
changeset 0 bde4ae8d615e
permissions -rw-r--r--
First public contribution.
     1 Yhdestoista runo
     2 
     3 Vika on Ahtia sanoa, veitikkätä vieretellä. 
     4 
     5 Ahti poika Saarelainen, tuo on lieto Lemmin poika, 
     6 kasvoi koissa korkeassa luona armahan emonsa 
     7 laajimman lahen perällä, Kaukoniemen kainalossa. 
     8 
     9 Kaloin siinä Kauko kasvoi, Ahti ahvenin yleni. 
    10 Tuli mies mitä parahin, puhkesi punaverinen, 
    11 joka päästänsä pätevi, kohastansa kelpoavi; 
    12 vaan tuli vähän vialle, tavoiltansa turmiolle: 
    13 ain' oli naisissa eläjä, yli öitä öitsilöissä, 
    14 noien impien iloissa, kassapäien karkeloissa. 
    15 
    16 Kylli oli Saaren neiti, Saaren neiti, Saaren kukka. 
    17 Kasvoi koissa korkeassa, yleni ylen ehossa, 
    18 istuen ison majoilla, peräpenkin notkumilla. 
    19 
    20 Kauan kasvoi, kauas kuului: kaukoa tuli kosijat 
    21 neien kuuluhun kotihin, kaunoisehen kartanohon. 
    22 
    23 Kosi Päivä poiallehen: eip' on mennyt Päivälähän 
    24 Päivän luona paistamahan kesäisillä kiirehillä. 
    25 
    26 Kosi Kuuhut poiallehen: eip' on mennyt Kuutolahan 
    27 Kuun luona kumottamahan, kehät ilman kiertämähän. 
    28 
    29 Kosi Tähti poiallehen: eip' on mennyt Tähtelähän 
    30 pitkin öitä pilkkimähän talvisilla taivahilla. 
    31 
    32 Tulevi Virosta sulhot, toiset tuolta Inkereltä: 
    33 eip' on neiti mennytkänä; itse vasten vastaeli: 
    34 "Suotta kultanne kuluvi, hopeanne hoikkenevi! 
    35 En lähe minä Virohon, en lähe, lupoakana, 
    36 Viron vettä soutamahan, saarellista sauvomahan, 
    37 syömähän Viron kaloja, Viron lientä lippomahan. 
    38 
    39 "Enkä lähe Inkerelle, penkerelle, pänkerelle; 
    40 siell' on nälkä, kaiken nälkä: puun nälkä, pärehen nälkä, 
    41 ve'en nälkä, vehnän nälkä, rukihisen leivän nälkä." 
    42 
    43 Tuop' on lieto Lemminkäinen, itse kaunis Kaukomieli, 
    44 lähteäksensä lupasi Saaren kukkoa kosihin, 
    45 tuota mointa morsianta, kaunokaista kassapäätä. 
    46 
    47 Emo kielteä käkesi, varoitteli vaimo vanha: 
    48 "Ellös menkö, poikaseni, parempihin itseäsi! 
    49 Ei suattane sinua Saaren suurehen sukuhun." 
    50 
    51 Sanoi lieto Lemminkäinen, virkki kaunis Kaukomieli: 
    52 "Jos en ole koiltani korea, su'ultani aivan suuri, 
    53 mie valitsen varrellani, otan muilla muo'oillani." 
    54 
    55 Aina kieltävi emonsa lähtemästä Lemminkäistä 
    56 Saaren suurehen sukuhun, laajahan lajiperähän: 
    57 "Siellä piiat pilkkoavat, naiset nauravat sinua." 
    58 
    59 Mitä huoli Lemminkäinen! Itse tuon sanoiksi virkki: 
    60 "Kyllä hää'än naisten naurun, soppityrskyt tyttärien: 
    61 potkaisen pojan povehen, käsikannon kainalohon; 
    62 siin' on pää hyvänki pilkan, parahanki parjauksen." 
    63 
    64 Emo tuon sanoiksi virkki: "Voi poloinen, päiviäni! 
    65 Nauraisitko Saaren naiset, pitäisit pyhäiset piiat, 
    66 niin siitä tora tulisi, sota suuri lankeaisi! 
    67 Saisi kaikki Saaren sulhot, sata miestä miekkoinensa 
    68 päällesi sinun, poloisen, yksinäisen ympärille." 
    69 
    70 Mitä huoli Lemminkäinen varoituksista emonsa! 
    71 Ottavi hyvän orosen, valjasti valion varsan; 
    72 ajavi karittelevi Saaren kuuluhun kylähän 
    73 Saaren kukkoa kosihin, Saaren mointa morsianta. 
    74 
    75 Nauroi naiset Lemminkäistä, piiat pisti pilkkojansa, 
    76 kun ajoi kummasti kujalle, kamalasti kartanolle: 
    77 ajoi korjansa kumohon, veräjähän vierähytti. 
    78 
    79 Siinä lieto Lemminkäinen murti suuta, väänti päätä, 
    80 murti mustoa haventa. Itse tuon sanoiksi virkki: 
    81 "En ole tuota ennen nähnyt, en ole nähnyt enkä kuullut 
    82 naisen nauravan minulle, piian pilkkoja suannut." 
    83 
    84 Mitä huoli Lemminkäinen! Sanan virkkoi, noin nimesi: 
    85 "Onko saarella sijoa, maata Saaren manterella, 
    86 minun leikki lyöäkseni, tanner tanhuellakseni 
    87 Saaren impien iloissa, kassapäien karkeloissa?" 
    88 
    89 Saaren impyet sanovat, niemen neiet vastoavat: 
    90 "Onp' on Saarella sijoa, maata Saaren manterella, 
    91 sinun leikki lyöäksesi, tanner tanhuellaksesi 
    92 karjalaisna kaskimailla, paimenpoikana palolla: 
    93 lapset on laihat Saaren mailla, lihavat hevosen varsat." 
    94 
    95 Mitä huoli Lemminkäinen! Palkkasihe paimeneksi: 
    96 kävi päivät paimenessa, yöt on impien iloissa, 
    97 noien neitojen kisoissa, kassapäien karkeloissa. 
    98 
    99 Sillä lieto Lemminkäinen, itse kaunis Kaukomieli, 
   100 jopa hääti naisen naurun, piätteli piian pilkan. 
   101 Ei ollut sitä tytärtä, piikoa pyhintäkänä, 
   102 kuta hän ei kosketellut, jonk' ei vieressä venynyt. 
   103 
   104 Yksi on impi kaikkinensa Saaren suuressa su'ussa, 
   105 jok' ei suostu sulhasihin, mielly miehi'in hyvihin: 
   106 se oli Kyllikki korea, Saaren kukka kaunokainen. 
   107 
   108 Tuop' on lieto Lemminkäinen, itse kaunis Kaukomieli, 
   109 sa'at saappahat kulutti, sa'at airot poikki souti 
   110 tuota neittä saaessansa, Kyllikkiä pyytessänsä. 
   111 
   112 Kyllikki, korea neiti, hänpä tuon sanoiksi virkki: 
   113 "Mitä, kehno, kierteletki, rannan raukuja, ajelet, 
   114 täältä tyttöjä kyselet, tinavöitä tieustelet? 
   115 En mä tästä ennen joua, kuin kiven kuluksi jauhan, 
   116 pieksän petkelen periksi, huhmaren sukuksi survon. 
   117 
   118 "Enkä huoli huitukoille, huitukoille, haitukoille; 
   119 mie tahon tasaisen varren tasaiselle varrelleni, 
   120 tahon muo'on muhkeamman muhke'ille muo'oilleni 
   121 sekä kasvon kaunihimman kaunihille kasvoilleni." 
   122 
   123 Oli aikoa vähäisen, kului tuskin puoli kuuta. 
   124 Jo päivänä muutamana, iltana moniahana 
   125 neitoset kisaelevi, kaunokaiset karkelevi 
   126 mannerpuolella saloa kaunihilla kankahalla; 
   127 Kyllikki ylinnä muita, Saaren kukka kuuluisinna. 
   128 
   129 Tuli veitikkä verevä, ajoi lieto Lemminkäinen 
   130 orihillansa omalla, valitulla varsallansa 
   131 keskelle kisaketoa, kaunokaisten karkeloa; 
   132 reutoi Kyllikin rekehen, koppoi neien korjahansa, 
   133 tuon asetti taljallensa, liitti liistehyisillensä. 
   134 
   135 Laski ruoskalla hevoista, nauskahutti nauhasella, 
   136 siitä läksi liukumahan. Lähtiessänsä sanovi: 
   137 "Elkätte minua, immet, ilmi antako ikänä, 
   138 minun täällä käyneheni, täältä neien vieneheni! 
   139 
   140 "Jos ette totelle tuosta, niin teille paha paneikse: 
   141 laulan sulhonne sotahan, nuoret miehet miekan alle, 
   142 ettei kuulla kuuna päänä, nähä ilmoisna ikänä 
   143 kujasilla kulkemassa, ahoilla ajelemassa." 
   144 
   145 Kyllä Kyllikki valitti, Saaren kukka kuikutteli: 
   146 "Päästä jo minua poies, laske lasta vallallensa, 
   147 kotihinsa kulkemahan luoksi itkevän emonsa! 
   148 
   149 "Jos et laskea luvanne kotihini kulkemahan, 
   150 viel' on viisi veljeäni, seitsemän setäni lasta 
   151 jänön jälen polkijaksi, neien pään perilliseksi." 
   152 
   153 Kun ei pääsnyt kuitenkana, itse itkulle hyräytyi. 
   154 Sanan virkkoi, noin nimesi: "Joutenpa, poloinen, 
   155 synnyin, 
   156 jouten synnyin, jouten kasvoin, jouten aikani elelin; 
   157 jo nyt sainki joutavalle, miehelle mitättömälle, 
   158 suojihin soankävijän, aina tuiman tappelijan!" 
   159 
   160 Virkki lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli: 
   161 "Kyllikki, syänkäpyni, minun maire marjueni! 
   162 Ellös olko milläkänä! En sua pahoin pitäne: 
   163 sylissäni syöessäni, käsissäni käyessäni, 
   164 sivullani seistessäni, vieressä venyessäni. 
   165 
   166 "Mitäpä sinä sureksit, mitä huollen huokaelet? 
   167 Tuotako sinä sureksit, tuota huollen huokaelet, 
   168 lehmityyttä, leivätyyttä ja kaiken elon vähyyttä? 
   169 
   170 "Ellös olko milläkänä! Mont' on lehmeä minulla, 
   171 monta maion antajata: yks' on suolla Muurikkinen, 
   172 toinen mäellä Mansikkinen, kolmas Puolukka palolla. 
   173 Ne on syömättä soreat, katsomatta kaunokaiset; 
   174 ei ole illoin kytkemistä eikä aamuin laskemista, 
   175 heinävihkon heittämistä, suolan, suuruksen surua. 
   176 
   177 "Vaiko tuotaki surisit, tuota huollen huokoaisit, 
   178 ettei oo sukuni suuri, kovin korkea kotini? 
   179 
   180 "Jos en oo su'ulta suuri enkä korkea ko'ilta, 
   181 on mulla tulinen miekka, säkenevä säilärauta. 
   182 Se onpi sukua suurta, laajoa lajipereä: 
   183 onp' on Hiiessä hiottu, jumaloissa kirkastettu. 
   184 Sillä suurennan sukuni, laajennan lajini kaiken, 
   185 miekalla tuliterällä, säilällä säkenevällä." 
   186 
   187 Neiti parka huokoaikse, itse tuon sanoiksi virkki: 
   188 "Oi on Ahti, Lemmin poika! Jos tahot minuista neittä 
   189 ikuiseksi puolisoksi, kainaloiseksi kanaksi, 
   190 sie vanno valat ikuiset et sotia käyäksesi 
   191 kullankana tarpehella, hopeankana halulla!" 
   192 
   193 Siinä tuo lieto Lemminkäinen itse tuon sanoiksi virkki: 
   194 "Vannon mie valat ikuiset en sotia käyäkseni 
   195 kullankana tarpehella, hopeankana halulla. 
   196 Sie itse valasi vanno et kyliä käyäksesi 
   197 hyvänki hypyn halulla, tanhujuoksun tarpehella!" 
   198 
   199 Siitä vannoivat valansa, laativat ikilupansa 
   200 eessä julkisen Jumalan, alla kasvon kaikkivallan, 
   201 ei Ahin sotia käyä eikä Kyllikin kyleä. 
   202 
   203 Siitä lieto Lemminkäinen veti virkkua vitsalla, 
   204 löi oritta ohjaksella. Itse tuon sanoiksi virkki: 
   205 "Jää hyvästi, Saaren nurmet, kuusen juuret, tervaskannot, 
   206 joit' olen kesän kävellyt, talvet kaiket tallaellut, 
   207 piileskellen pilviöillä, paeten pahalla säällä, 
   208 tätä pyytä pyytessäni, allia ajellessani!" 
   209 
   210 Ajoa hypittelevi: jo kohta koti näkyvi. 
   211 Neiti tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: 
   212 "Tupa tuolla tuulottavi, nälkäraunio näkyvi. 
   213 Kenen onpi tuo tupanen, kenen koti kunnottoman?" 
   214 
   215 Se on lieto Lemminkäinen sanan virkkoi, noin nimesi: 
   216 "Elä sie sure tuvista, huokaele huonehista! 
   217 Tuvat toiset tehtänehe, paremmaiset pantanehe 
   218 hirve'istä hirsiköistä, parahista parsikoista." 
   219 
   220 Siitä lieto Lemminkäinen jo kohta kotihin saapi 
   221 luoksi armahan emonsa, tykö valtavanhempansa. 
   222 
   223 Emo tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: 
   224 "Viikon viivyit, poikaseni, viikon mailla vierahilla." 
   225 
   226 Lausui lieto Lemminkäinen, sanan virkkoi, noin nimesi: 
   227 "Piti naiset naurellani, kostoa pyhäiset piiat 
   228 piännästä pitkän pilkan, naurannoistansa minulle. 
   229 Sain parahan korjahani, tuon asetin taljalleni, 
   230 liitin liistehyisilleni, alle viltin vierähytin. 
   231 Sillä maksoin naisten naurun, piikojen ilopiännän. 
   232 
   233 "Oi emoni, kantajani, äitini, ylentäjäni! 
   234 Mitä läksin, senpä sainki, kuta pyysin, sen tapasin. 
   235 Pane nyt patjasi parahat, pehme'immät päänalaiset, 
   236 maatani omalla maalla nuoren neiteni keralla!" 
   237 
   238 Emo tuon sanoiksi virkkoi, itse lausui ja pakisi: 
   239 "Ole nyt kiitetty, Jumala, ylistetty, Luoja, yksin, 
   240 kun annoit miniän mulle, toit hyvän tulen puhujan, 
   241 oivan kankahan kutojan, aivan kenstin kehreäjän, 
   242 pulskin poukkujen pesijän, vaattehien valkaisijan! 
   243 
   244 "Itse kiitä onneasi! Hyvän sait, hyvän tapasit, 
   245 hyvän Luojasi lupasi, hyvän antoi armollinen: 
   246 puhas on pulmonen lumella, puhtahampi puolellasi; 
   247 valkea merellä vaahti, valkeampi vallassasi; 
   248 sorea merellä sorsa, soreampi suojassasi; 
   249 kirkas tähti taivahalla, kirkkahampi kihloissasi. 
   250 
   251 "Laai nyt lattiat laveat, hanki ikkunat isommat, 
   252 seisottele seinät uuet, tee koko tupa parempi, 
   253 kynnykset tuvan etehen, uuet ukset kynnykselle, 
   254 nuoren neien saatuasi, kaunihin katsottuasi, 
   255 paremmaisen itseäsi, sukuasi suuremmaisen!"